Italiaa luetaan melkeinpä kuin suomea. Suomalaiset yleensä oppivatkin ääntämisen helposti. Paino on yleensä sanan toiseksi viimeisellä tavulla ja sama toteava lause voi olla myös kysymyslause, kunhan äänensävy on vain kysyvä.
Italian kielessä on kaksi sukua ja niiden mukaan artikkelit. A-loppuinen sana on yleensä feminiini, kun taas o-loppuinen on yleensä maskuliini. Poikkeuksiakin löytyy, mutta viikonloppulomailijan ei tarvitse näistä murehtia, englannilla pärjää yleensä hyvin. Mikäli kuitenkin haluaa muutaman sanan opetella, tässä muutamia matkaan mukaan.
Ruoka-allergisen on hyvä printata mukaan allergiasta ja yliherkkyyksistä kertova lappu jotta kommunikaatiossa ei tule kompastuksia. Tsekkaa artikkelini aiheesta ja käytä hyväksesi valmiita tekstejä.
[table id=5 responsive=scroll /]
[table id=2 responsive=scroll /]
[table id=4 responsive=scroll /]
[table id=3 responsive=scroll /]
[table id=1 responsive=scroll /]
