Kirkot nähtävyyksinä
Sen lisäksi, että kirkot voivat herättää kiinnostusta pelkästään vaikuttavan ulkonäkönsä puolesta, on niissä muitakin mielenkiintoisia piirteitä. Kirkkoon kuulumatonkin voi olla intohimoinen kirkkobongari eikä Roomassa ei kirkot heti lopu kesken. Kirkkoja on arvioitu olevan noin 900 kappaletta. Arvioisin itse vierailleeni noin 40-50 kirkossa. Tähän oppaaseen olen nostanut muutamia suosikkejani sekä niitä yleisimpiä joita historiallisessa keskustassa turistit tutkailevat.
Miksi joidenkin kirkkojen nimessä on ”Chiesa” (kirjaimellisesti ”kirkko”) ja sitten taas Rooman Piispan (eli Paavin) valtaistuin sijaitseekin Basilicassa, joka kuitenkin näyttää kirkolta? Näiden eroista voit lukea täältä >>
Kirkkojen nimissä esiintyvä Santa ja Santo tarkoittavat pyhää. Santa viittaa pyhään naiseen, suojelusolentoon tai pyhäksi julistettuun naiseen, esimerkiksi johonkuhun marttyyriin kuten Santa Ceciliaan. Santo taas on miesoletettuun viittaava sama sana. Italiankielessä kun on käytössä feminiinit ja maskuliinit sanastot, toisin kuin sukupuolineutraalissa suomessamme.
Pukeudu oikein!
Pietarinkirkkoon on sisäänpääsy ilmainen. Päästäkseen kirkkoon tulee vierailijalla olla olkapäät sekä polvet peitettynä tai sisäänpääsy estetään. Kiireisimpinä turistikausina huiveja jaetaan lainaksi jonottajille. Sama sääntö pätee kaikkiin katolilaisiin kirkkoihin, mutta vaatetusta ei tarkisteta niin ahkerasti kuin Vatikaanissa ja Lateraanikirkossa. Joskus pienemmissä kirkoissa henkilökunta saattaa asiasta huomauttaa, mutta itse pidän noudatan tätä vahtipa joku minua tai ei. Pyhissä paikoissa, vaikka ne ovatkin toisten ei minun pyhiä paikkoja, on syytä käyttäytyä kunnioittavasti. Kultainen sääntö esiintyy jokaisessa uskontokunnassa.
Eli polvet ja olkapäät peittoon, myös miehillä.
Taide Rooman kirkoissa
Vaikka klassisen kuvataiteen suuri fani ei olisikaan, pääsee ainakin italialaisissa kirkoissa yleensä ilman pääsymaksua näkemään maailman tunnetuimpien taiteilijoiden teoksia. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Santa Maria sopra Minervassa näet Michelangelon veistoksen ja voit ihailla upeaa sinistä kattoa ihan ilman mitään sen kummempaa syvällisyyttä.
Basilica di Santa Maria del Popolossa on Caravaggion tauluja, Berninin veistos, Raffaellon kupoli jne. Lisää Caravaggiota löydät vaikkapa San Luigi dei Francesista. Pietarinkirkossa Raffaello, Michelangelo, Caravaggio ja Bernini. Ja niin.. onhan Minervassa se meidän suomalaistenkin lahjoittama veistos, Sakari Pykälän veistämä puinen Piispa Henrik kirkon pimeimmässä nurkassa. Nähtävyys sekin..
Äläkä missään nimessä jätä näkemättä Pyhän Teresan hurmiota! Tämä punastelevia pohdintoja tuottanut upea Berninin veistos löytyy niin ikään Roomasta.
Kannattaa siis tutustua matkakohteen kirkkoihin jo ennen matkaa, minne ikinä meneekään. Omalla listallani on Italiassa mm. Sienan Duomo, Basilica di San Francesco d’Assisi, Duomo di Orvieto, Basilica di San Giorgio Maggiore ja tietenkin kaikki ne ennalta tuntemattomat pienet kirkot joihin pujahtaa vaikkapa hellettä hetkeksi karkuun löytäenkin jotain ihan muuta mitä odottikaan.
Kirkkojen mystiset kupolit
Santa Maria del Fiore, katedraali Firenzessä on viidenneksi suurin kirkkorakennus Euroopassa. Sitä suurempia ovat vain Pietarinkirkko Roomassa, St Paulin katedraali Lontoossa, Sevillan katedraali ja Duomo di Milano. Katedraali on erityisen kuuluisa suuresta Filippo Brunelleschin suunnittelemasta kupolista, joka hallitsee koko Firenzen kaupunkimaisemaa.
Kupolisuunnitelma perustui kaksoiskupoliin; kahdeksankulmaiseen pohjaratkaisuun. Tämä suunnitelma oli rakennusteknisesti niin vaikea toteuttaa, että monet uskoivat kupolin jäävän pysyvästi keskeneräiseksi. Brunelleschin kuoleman jälkeen ei jäänyt mitään suunnitelmia eikä piirustuksia jälkipolville, ja onkin edelleen mysteeri nykypäivän ihmisille kuinka kupoli todellisuudessa rakennettiin. Brunelleschin suunnitelma sisälsi lukuisia perinteisistä tavoista poikkeavia ratkaisuja ja kupoli muun muassa rakennettiin ilman maasta alkavaa tukea.
Brunelleschin 24 miljoonaa kiloa painava kupoli valmistui vuonna 1436 ja se oli valmistuessaan maailman suurin, halkaisijaltaan 42 metriä. Kirkkoa ympäröivältä aukiolta katsottuna kupolin huippu nousee 114,5 metrin korkeuteen. Kupoliin voi kiivetä pientä maksua vastaan. Turistikautena jonoa kertyy sillä ylös päästetään rajoitettu määrä ihmisiä. Varaudu monen sadan askelman nousuun hyvin pienissä tiloissa. Kupolin sisäpintaa elävöittää 3 600 neliömetriä laaja hätkähdyttävä ja vaikuttava maalaus, joka esittää viimeistä tuomiota. Sen ovat maalanneet Giorgio Vasari ja hänen oppilaansa Federico Zuccari vuosina 1572–1579. Suosittelen ehdottomasti!
Mysteereistä päästään toiseen kupoliin, Pantheonille Roomaan. Pantheonin kupoli on niin ikään ollut myös aina suuren ihmetyksen aihe. Se on valettu eräänlaisesta betonista, johon on käytetty mm. hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa ja se on maailman suurin betonista rakennettu kupoli. Kupolin materiaali ohenee ja kevenee ylöspäin mentäessä ja sen tarkka materiaalikoostumus sekä rakennustapa on edelleen selvittämättä. Kupolin 9-metrinen kattoikkuna on rakennuksen ainoa valonlähde.
Pantheon on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Rakennuksen tarkkaa käyttötarkoitusta ei tiedetä, vaikka toki sen olemassaolo temppelinä on tunnistettu. Sittemmin sen muuttaminen nykyiseen tilaansa, katolilaiseksi kirkoksi, on säilyttänyt rakennuksen ajan saatossa. Rakennukseen on haudattu kuuluisia henkilöitä, kuten taiteilija Raffaellon ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuelle II.
Pantheonista voit lukea lisää vaikkapa Marja-Liisa Polkusen ”Rooma”-oppaasta. Oma artikkelini on Polkusen syvällistä tietoutta huomattavasti pinnallisempaa.
Historiallisia erikoisuuksia Roomassa
Basilica di San Clemente Roomassa kantaa sisällään 2000 vuoden verran roomalaista historiaa useammassa aikakerroksessa. Kerrokset ovat osittain säilyneet sekä näkyvissä ja niissä saakin vierailla. Kerroksia pääsee tutkailemaan ohjatuilla kierroksilla, tsekkaa täältä.
Nykyinen basilika on rakennettu 1100-luvulla. Käytöstä poistetun vanhemman, kolmannen vuosisadan basilikan osia on hyväksikäytetty uudemman rakentamisessa. Näiden alapuolella on sijainnut yksityisasunto sekä Mitran temppeli ensimmäisillä vuosisadoilla.
Kuva: New Liturligal Movement
Oivallinen poikkileikkaus historiaan! Uusimmassa basilikassa upea kosmaattinen lattia, kuten myös mosaiikkitaidetta seinillä. (Cosmatin perhe oli erikoistunut eläessään 1100-1200 luvulla geometriseen koristekuviointiin, pääosin lattioissa. Heidän mukaansa siis tämän suuntauksen koristetyöt.)
Totuuden suu, Bocca della Verità, on toki useimpien Rooman-matkaajien tiedossa, mutta harva muistaa astua itse kirkkoon Santa Maria in Cosmediniin sisälle. Kirkko on rakennettu Herculeen alttarin päälle, nykyisen kirkon kryptassa onkin nähtävissä pylväitä siitä. Kirkko on palautettu sisältä täysin 700-luvun asuun ja siellä palaa oikeita vahakynttilöitä. Oven molemmin puolin näkyvät mustat, graniittiset kivet ovat antiikin Rooman aikaisia painomittakiviä. Niillä kontrolloitiin kauppiaiden käyttämien mittojen oikeellisuutta ja niitä säilytettiin temppeleissä. Kristinuskon saavuttua mittakiviä siirrttiin kirkkoihin.
Kirkon uudelta alttarilta löytyy ystävänpäivän Pyhän Valentinuksen kukkaseppeleinen kallo. Kirkon upeat kosmaattiset lattiat ovat näkemisen arvoiset ja Santa Maria in Cosmedin onkin yksi Rooman kauneimmista kirkoista.
Katse kattoon
Rooma on siitä kiitollinen kohde, että mihin tahansa katseleekin, silmä lepää. Usein saattaakin niska kipeytyä, ainakin itselläni. Huvin ja urheilun vuoksi laitan tähän muutamia kuvia kirkkojen kauniista ja monesti niin hyvin erilaisista katoista. Kaikki alla olevat kuvat (ja paljon muitakin kirkkoja) löytyvät tästä oppaasta omina artikkeleinaan kyseisistä kirkoista.
Lue lisää roomalaisista kirkoista >>
